Pullo ja tölkki kilpasilla

Suomessa on maailman parhaiten toimiva palautuspullojärjestelmä. Uudelleentäytettävä, lasinen palautuspullo palautuu täytettäväksi jopa 30 kertaa ja sopii lopuksi vielä uuden pullon raaka-aineeksi. Alumiininen juomatölkki on kertakäyttöinen raaka-aineen kierrätyksestä huolimatta. Käytännössä oleellinen kysymys tölkkien käyttöön ottamisen kannalta on, saisivatko kertakäyttöiset, kierrätettävät tölkit vapautuksen kertakäyttöisten pakkausten lisäverosta.Lisävero on kertakäyttöisten pakkausten osalta 4 mk litralta ja kertakäyttöisten mutta kierrätettävien pakkausten osalta 1 mk litralta. Uudelleentäytettävät pakkaukset on vapautettu verosta. Kyseessä on siis puhtaasti ympäristövero, jossa on tarkoitus hillitä kertakäyttöä.

Kesäkuussa julkistettiin VTT:n tekemä elinkaarianalyysi, jonka perusteella ympäristöministeri päättää myöntääkö vai ei alumiinitölkeille vapautuksen kertakäyttöverosta. Aiemmin kertakäyttöiset lasipullot ovat vapautuneet korkeammasta verosta. Tutkimus osoittaa melko kiistattomasti, että uudelleentäytettävä palautuspullo on ympäristön kannalta parempi ratkaisu. Jos uudelleentäytettävien pullojen saama verotuksellinen etumatka poistetaan ja kertakäyttöiset juomatölkit rynnivät markkinoille, vaaraantuu palautuspullojen tulevaisuus. Ei ole realistista ajatella, että Suomen kokoisessa maassa toimisi kannattavasti rinnakkain kaksi erilaista juomapakkausjärjestelmää. Tölkkien puolestapuhujat väittävät, että tölkin markkinaosuutta ei ole tarkoitus kasvattaa 10 % suuremmaksi. Esimerkiksi Ruotsissa kierrätettävät alumiinitölkit ovat kuitenkin syrjäyttäneet palautuspullon vähittäismyynnissä. Toisaalta Tanska on kieltänyt juomatölkit ympäristöseikkoihin vedoten.

Kauppa havittelee tölkkiveron alennusta, jotta tölkkioluen tuonti tulisi kannattavaksi. Tölkkien keräys sopii hyvin kaupalle, sillä litistetyt tölkit menevät pieneen tilaan. Kauppa myös haluaisi tölkkien kuljetukset hoitaakseen. Toinen tölkkien puolestapuhuja on tietysti GWS, joka ryhtyisi valmistamaan tölkkejä.

Verotus: työvoiman käytöstä luonnonvarojen käyttöön

Nykyisin luonnonvarojen käyttöä verotetaan vähän, työvoimaa paljon. Verotusrakenne suosii lyhytikäisiä, nopeasti jätteeksi joutuvia tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty paljon energiaa ja luonnonvaroja, mutta vähän työvoimaa. Työvoiman korkean verotuksen vuoksi myös huolto- ja korjauspalvelut ovat kalliita. Kuluttajaa siis kannustetaan ostamaan huonolaatuisia, halpoja tuotteita ja hylkäämään ne jätteeksi heti niiden rikkouduttua.

Kuntien ja valtion jätemaksut

Kuntien perimien jätemaksujen tulisi kannustaa jätteiden välttämiseen ja lajitteluun. Uudesta jätelaista huolimatta kannustavia jätemaksuja ei ole laajalti otettu käyttöön. Kierrätysliikkeen mielestä ympäristöministeriö voisi muistuttaa kuntia jätelain velvoitteista.

Suomessa on monien muiden Euroopan maiden tavoin otettava käyttöön valtion perimä jätemaksu. Maksu parantaisi saatuttaja maksaa -periaatteen toteutumista tuotannossa ja kulutuksessa. Tuotto tulee käyttää olemassaolevien ympäristöongelmien ratkaisemiseen ja uusien ennaltaehkäisyyn, mihin tällä hetkellä on käytettävissä aivan liian niukasti resursseja.

Maksun kerääminen on teknisesti mahdollista kunnan jätemaksun perimisen yhteydessä. Jätteiden tuottajillekaan maksu ei olisi suuri rasitus, lisäys jo perittävään kunnan jätemaksuun olisi kotitalouksille keskimäärin 10%. Kyselyiden perusteella kansalaiset eivät vastusta jätemaksun korotusta, jos maksun tuotto käytetään ympäristön tilan parantamiseen. Ympäristöministeri Haavisto ajaa esitystä valtion jäteverosta vuoden 1997 budjettiin 60 mk:n suuruisena.

Jätteiden synnyn ehkäisyn opiskelu

Kierrätysliikkeen mielestä jätteiden synnyn ehkäisyä estää pitkälle se, ettei tiedetä, mitä mahdollisuuksia eri aloilla siihen olisi. Kierrätysliikkeen mielestä ympäristöministeriö voisi asettaa alakohtaisia työryhmiä pohtimaan jätteiden synnyn ehkäisyn eri mahdollisuuksia. Työryhmissä tiettyjen alojen asiantuntijat selvittäisivät miten aiheen tietämystä voisi lisätä alalla ja mitä konkreettista olisi tehtävissä.

Tuotesuunnittelu

Tuotteet tulisi suunnitella pitkäikäisiksi, käyttövarmoiksi, helposti korjattaviksi ja lopulta kierrätettäviksi. Modulirakenne on yleensä hyvä, jolloin eri osat voidaan korjata tai saattaa ajan tasalle (esim. nopeamman mikroprosessorin asentaminen) erikseen. Standardoitujen komponenttien käyttö voi tehdä korjaamisen kannattavammaksi. Sopivat materiaalit ja kokoamistavat (niitit/ruuvit) ovat tärkeitä. Sähköisissä tuotteissa voidaan käyttää teknologiaa, joka ilmoittaa, missä on vika tai joka estää laitteen väärinkäytön, joka on usein rikkoontumisen syy.

Takuut

Kestotuotteille annetaan yleensä vain vuoden takuu. Useimmat sähkölaitteet hajoavat ensimmäisena vuonna tai paljon myöhemmin. Tästä seuraa, että viiden vuoden takuun tarjoaminen tuottaisi vain vähän lisäkustannuksia tuottajille. Tämän jälkeinen virheetön toiminta osoittaisi, onko tuote tarkoitettu kestämään. Kymmenen vuoden takuu sähkölaitteille voisi vaikuttaa kuluttajaan. On tärkeää, että vastuussa on tuottaja, ei myyjä, jolloin tällä on vaikustusta tuotteen laatuun.

Viranomaisten työpanos ja rahoitus

Kierrätysliikkeen mielestä 25 % viranomaisten resursseista tulisi sijoittettaa saastumisen ennaltaehkäisyyn ja jätteiden välttämiseen seuraavien kymmenen vuoden ajan, sen sijaan että resurssit suunnataan päästöjen puhdistamiseen.

Julkiset hankinnat

Julkishallinto on suuri ostaja, joka vaikuttaa esimerkiksi uusiotuotteiden ja ympäristölle vähemmän haitallisten pesuaineiden markkinoihin. Hankintojen tarjontaa suuntaavan vaikutuksen lisäksi julkishallinnolla on myös suuri esimerkkiarvo. Julkisten hankintojen arvo Suomessa on noin 60 mrd mk.