Kohtuusyhteiskunnan talousjärjestelmässä hyvinvointi lisääntyy, vaikka talous ei kasvaisikaan, sillä ihmisten toimeentulo on varmistettu. Noususuhdanteessa huolehditaan, ettei luonnonvarojen kulutus lisäänny. Talouskasvuun perustuva nykymalli ei ole kestävä, sillä se kuluttaa lyhyessä ajassa paljon uusiutumattomia luonnonvaroja ja saastuttaa ympäristöä eikä paranna oikeudenmukaisella tavalla heikompiosaisten hyvinvointia.
                                                                                                                                                                                 
Suomessa kohtuusyhteiskunnan perusteita ja muutospolkuja ovat tutkineet mm. Jarna Pasanen ja Marko Ulvila. He esittävät, että ratkaisuja aikamme ongelmiin pitäisi hakea luokkanäkökulmasta. Näkemyksen lähtökohtana on väite siitä, että vauraus on suorassa suhteessa ympäristön kuormittamisen tasoon. Kun maiden kansantuloa ja ekologista jalanjälkeä tarkastellaan useassa maassa, havaitaan rikkaiden maiden asukkailla olevan suurempi jalanjälki. Esimerkiksi Ruotsissa tehdyn kotitaloustutkimuksen mukaan henkeä kohti lasketut hiilidioksidipäästöt ovat suorassa suhteessa kotitalouksien tulotasoon.

Ulvila ja Pasanen määritelevät kolme maailmanlaajuista tulotasoon perustuvaa kuluttajaluokkaa: kuluttava luokka, ylikuluttava luokka ja kamppaileva luokka. Ylikuluttavaan luokkaan kuuluvat kaikki, joiden tulot ovat 7000 Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Kamppailevaan luokkaan kuuluvat maailman köyhät. Näiden kahden luokan välillä on kestävä luokka, johon kuuluvien perustarpeet tulevat tyydytetyksi sellaisilla elinkeinoilla, jotka eivät vaadi suuria määriä energiaa tai uusiutumattomia raaka-aineita. Kuhunkin luokkaan kuuluu noin kolmannes maailman väestöstä.

Kestävään luokkaan kuuluvat kaksi miljardia ihmistä elävät hyvää elämää pilaamatta ympäristöä. Tämän luokan jäseniä on suhteellisen paljon maissa, jotka vuoden 2009 Happy Planet Index esittää mallikkaina: Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta ja Jamaika. Indeksi listaa maat järjestykseen eliniän odotteen, ihmisten tyytyväisyyden ja ekologisen jalanjäljen perusteella. Parhaiten pärjänneessä Costa Ricassa energia tuotetaan 99-prosenttisesti uusiutuvilla energialähteillä ja maa aikoo olla hiilineutraali vuoteen 2021 mennessä. Suomi on vertailussa sijalla 59.

Kohtuustalouden ratkaisut Suomessa

Kohtuustalouden näkökulmasta luonnonvarojen kulutusta tulisi tiputtaa länsimaissa ja ylikuluttavassa luokassa murto-osaan. Tämä tarkoittaisi vapaaehtoista siirtymistä oikeudenmukaiseen, osallistavaan ja ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Ekotehokkuus ei ole riittävä keino, sillä sen aiheuttama hyöty katoaa, kun kulutus lisääntyy talouden kasvun myötä. Ajatus aineettomasta kasvusta on myytti, jolla pidetään yllä ympäristöä pilaavaa ja eriarvoisuutta ruokkivaa järjestelmää.

Kohtuustalouteen siirtymisen askeleita tulisikin tehdä verotuksellisin keinoin, kuten verottamalla luonnonvarojen kulutusta työnteon verottamisen sijaan. Palkankorotusten sijaan tulisi siirtyä vapaa-ajankorotuksiin, ja töitä vähennettäisiin siirtymällä 35 tunnin työviikkoon. Palkkatuloille voitaisiin myös asettaa maksimikatto, jolloin voitaisiin määritellä maksimielintaso. Verotuksen progressiivisuuden jyrkentäminen ja pääomatulojen verotus perustulon käyttöönoton rinnalla olisivat myös kohtuusyhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia lisääviä keinoja.

Palettiin kuuluisivat myös ympäristöliikkeen ajamat henkilökohtaiset päästökiintiöt sekä uudet mittarit, joilla kuvattaisiin hyvinvointia BKT:n sijaan.


Lähteet ja lisätietoa:

http://www.sustainablefutures.fi

http://leostranius.fi/