Irwin Goodman ei haluaisi Manun tai kenenkään muunkaan olevan nuuka ja tarkka. Nuukuudella on negatiivinen kaiku ja sana rinnastetaan usein myös pihiyteen, saituuteen tai kitsasteluun, vaikkeivät termit nuukan synonyymeja olekaan. Tässä megahypersuper-aikakauden sykkeessä nuukuus on vastakohta, taistelee altavastaajana kulutuskuumeen puristuksessa. Kieltäydyn kuitenkaan lannistumaan negatiiviseen nuukuuteen, vaan aion pitää nuukuutta kunnia-asiana.

Isompi asunto, nopeampi auto. Niitä meidän pitäisi haluta. Enemmän ja enemmän. Vaikka sitten ilman sisältöä, vain kuluttaaksemme.

Nuukuusviikko on tämän vastaliike. Kansalaisjärjestöjen kierrätysliike aloitti kulutuskriittisen teemaviikon järjestämisen parikymmentä vuotta sitten kampanjoiden ensin kompostoinnin ja kierrätyksen puolesta. Viikon teema on kuitenkin kehittynyt koko ajan, ja viime vuosina on puhuttu muun muassa jätteiden synnyn ehkäisystä ja globaalista kulutuksen jakautumisesta etelän ja pohjoisen välillä. Tänä vuonna teemana on kotitalouksien luonnonvarojen kulutus eli jokainen meistä. Tietoa jaetaan niin kotitalouksien liikenteestä, asumisesta, tavaroista, syömisestä kuin vapaa-ajasta ja lomailusta. Rakenteelliset seikat voivat tehdä nuukailusta haastavaa joillakin osa-alueilla kuten asumisessa ja liikenteessä, mutta jokaisessa kotitaloudessa voidaan silti nuukailla.

Usein kritisoidaan yksittäisen kotitalouden vaikutusmahdollisuuksia: onko sillä mitään merkitystä, että meidän kotitaloutemme vähentää biojätteen määrää, syö enemmän kotimaisia juureksia ja vähemmän lihaa, kulkee kauppamatkat pyörällä tai kävellen, asettaa huonelämpötilaksi +21 astetta ja vähentää lämpimän veden käyttöä 14 litraa vuorokaudessa?

Kyllä, sillä on merkitystä.
Sillä on merkitystä, koska muutkin tekevät niin ja tekemisistämme syntyy kerrannaisvaikutuksia.
Sillä on merkitystä – teoista ei ainakaan ole haittaa, ja parhaassa tapauksessa niistä on hyötyä.
Sillä on merkitystä, koska teoista tulee parempi mieli.

Mutta entäpä, kun nuukailu on niin epätrendikästä. Markkinamiehet ja -naiset eivät hyödy nuukuuden myymisestä, eivätkä näin ollen halua nostaa sitä trendikkääksi suuntaukseksi. Aktivoitumisen täytyykin lähteä meistä itsestämme, kotitalouksista ruohonjuuritasolla. Eikä se ole niin kovin vaikeaa, nuukailu on positiivista. Nuukuudessa voi ajatella olevan kyse innovatiivisuudesta. Mistä vielä voisi nipistää, kuinka kotitaloutemme saisi luonnonvarojen kulutustaan seuraavat 10 kiloa pienemmälle tasolle? Onnistunut luonnonvarojen säästö innostaa aina vain suurempaan nuukailuun.

Luonnonvarojen kulutuksen nuukailu ohjaa keskittymään kestävämpiin tavoitteisiin kuin aina vain suuremman kulutuksen tavoittelu. On kyse enemmänkin ajan ja hetken, ihmissuhteiden ja oman fiiliksen arvostuksesta. Pysähtymisestä arkisten asioiden äärelle ja niistä nauttimiseen. Kulutuksen hyöty on usein hetkellistä, eikä se tuota pitkäaikaista iloa. Kulutuksen kautta voi tuskin löytää elämän sisältöä mutta nuukailu saattaa tuottaa tulosta. Nuukuusviikko on oiva aika kokeilla. Voi ottaa viikon verran lomaa tavallisiin megasuperhyper-haaveisiin suuresta luksusmökistä ja uudemmasta autosta, ja keskittyä vaikka  kevään edistymiseen työ- tai koulumatkan varrella pyörän selästä katseltuna tai uusien herkullisten kasvisruokien kokkauksen opettelemiseen. Nuukailusta nauttiminen olkoon siis viikon tavoitteena.

Sini Veuro
Nuukuusviikon 2008 projektisihteeri