Seuraava

Omalta palstalta parhaat potut

Iisakan perhe on palstaviljellyt vuodesta 2004. Kokemuksia on saatu niin kasvihuoneen rakentamisesta kuin rikkaruohojen taltuttamisesta. Perheeseen kuuluu nelivuotiasta Kauria hoitava Pia sekä lopputyötään yliopistolla tekevä Mika. Kaurin vauva-ajan perhe piti taukoa viljelyssä. Vuonna 2008 palsta vuokrattiin Oulun Oinaansuolta. Tätä vuotta perheessä kutsutaan oppivuodeksi.

- Emme uskoneet vanhempia, kun he kertoivat rikkaruohoista. Sateinen kesä sai rikkaruohot valtaamaan palstan ja potut jäivät pieneksi. Seuraavana vuonna tiesimme mitä touhu on, ja suurimmat perunat olivat sämpylän kokoisia, Mika ja Pia nauravat.

Sadoksi on saatu hernettä, juureksia, yrttejä, sipuleita, hillosipuleita, salaattia ja retiisejä. Kaurilla oli oma penkki ja työkalut. Täysin omavaraisia kasvisten ja juuresten suhteen ei olla, mutta ahkeroinnin etuna on kaupassa käynnin helppous, kun pottusäkkien kantelu on jäänyt pois.

Perhe ei laske viljelyn tuloksia rahassa. Palstaviljely merkitsee kokonaisvaltaista kokemusta, työtä, työn tuloksia ja yhteisöllisyyttä. Uusia tuttuja on saatu erilaisista ihmisistä, joiden keskuudessa ollaan yhdessä vain palstaviljelijöitä.

- Palstalla on hyväksyvä henki. Siellä tutustuu monenlaisiin ihmisiin. Maahanmuuttajan perusteellisesta maanmuokkaustyöstä opimme, että sukupolvellamme on oppimista työntekemisessä, lisää Mika.

Palstalla vietetty aika on yhteistä aikaa, joka opettaa kärsivällisyyttä Kaurillekin. Pia kokee, että onnellisuus lähtee maasta, koska silloin ollaan lähellä elämän perusasioita.

- Unelmani on elää maaseutumaisessa ympäristössä ja olla omavarainen. Vaikka asumme kaupungissa, voin pitää yllä unelmaani. Palsta on myös levollinen paikka kuopsuttaa rikkaruohoja ja miettiä asioita.

Perhe näkee merkityksellisenä kytköksen edeltäviin sukupolviin, kun vanhemmilta saadaan neuvoja. Käytännön tiedot ja taidot siirtyvät Kaurille.

- Se innostuu tuosta hommasta vielä!, Mika lisää. Kauri saikin edellisenä kesänä itse viljeltyä pottuja ainakin kymmenen.