Elintarvikkeet muodostavat keskivertosuomalaiselle noin 6 tonnin ekologisen selkärepun vuosittain, ja määrästä noin kolmannes muodostuu lihatuotteista. Syödystä ruoasta kuitenkin vain kymmenesosa on lihaa, joten lihatuotannon taustalla oleva luonnonvarojen kulutus on suurta. Toisen kolmanneksen elintarvikkeiden selkärepusta muodostavat muut eläinperäiset tuotteet kuten juusto ja erilaiset maitotuotteet. Eläinperäisten tuotteiden tuotannon ekologisessa selkärepussa painaa erityisesti alkutuotanto: lannoitus, kalkitus ja rehu. Muita merkittäviä tekijöitä ovat kuljetukset sekä sähkön- ja lämmöntarve.

Erilaisten ruokavalioiden luonnonvarojen kulutuksen erot voivat olla suuria, noin 1 300 kilosta 16 000 kiloon vuodessa. Kasvispainotteista ruokavaliota suosimalla pystyy säästämään luonnonvaroja. Soija on ekologiselta selkärepultaan kevyempi verrattuna esimerkiksi kotimaassa tuotettuun lihaan. Soija pärjää lihalle myös proteiinin lähteenä. Muita vähän materiaalipanoksia vaativia tuotteita ovat luonnonvaraiset marjat, erilaiset viljatuotteet ja juurekset. Kurkkuja ja tomaatteja kannattaa popsia kesällä, jolloin ne saavat kasvuenergiansa suoraan auringosta. Talvella kasvihuoneessa kasvatetut vihannekset sitä vastoin kuluttavat luonnonvaroja lähes saman verran kuin eläinperäiset tuotteet. Lähiruoan suosiminen kaupan ruokahyllyllä keventää myös elintarvikkeiden ekologista selkäreppua.

Ruokaa kannattaa ostaa ja valmistaa vain sen verran kuin sitä syödään. Ruoan elinkaari on pitkä: sen raaka-aineet täytyy kasvattaa ja jalostaa, erilaisia ainesosia pitää kuljettaa usein pitkiä matkoja ennen kuin lopputuote pääty kuluttajalle. Tämän jälkeen ruoka vielä valmistetaan kotona pöytään sopivaksi. Ruoan roskiin heittäminen on luonnonvarojen ja rahan haaskausta. Kuluttajan kannattaa suosia elintarvikkeita, joita on jalostettu mahdollisimman vähän ja kiinnittää huomiota myös siihen, millä ja missä ruokakaupassa käydään. Parasta on kävellä tai pyöräillä lähikauppaan. 

Vinkkejä kepeämpään ruokapöytään:

• Ruokavalion vaihtaminen vaikka vain viikoksi kasvispainotteisempaan pienentää ekologista selkäreppua. Jos joka päivä lihaa syövä muuttaa ruokavaliotaan siten, että syö lihaa vain kolme kertaa viikossa, säästyy luonnonvaroja noin kymmenen kiloa viikossa. Jos sekasyöjä ryhtyy viikoksi kasvissyöjäksi, säästyy noin 20 kiloa luonnonvaroja. Saman suuruinen luonnonvarojen kulutuksen säästö tulee, kun maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä vaihtaa viikoksi vegaaniruokavalioon.

• Kupillinen kahvia kuluttaa kymmenkertaisen määrän luonnonvaroja samankokoiseen teekupilliseen verrattuna.

• Litra kotimaista marjamehua kuluttaa kolmanneksen appelsiinimehulitran luonnonvaroista: marjamehun valmistus kuluttaa 1 kg uusiutumattomia luonnonvaroja per litra, appelsiinimehu vastaavasti 3kg.
• Lautasellinen lihaa sisältävää hernekeittoa kuluttaa reilut 3 kiloa kiinteitä luonnonvaroja, kasvishernekeitto noin 700 grammaa.
  

• Lautasellinen lihalasagnea kuluttaa 5,5 kiloa luonnonvaroja, kasvislasagneannos noin 4 kiloa.

• Yhden kilon biojätteen vähennys säästää noin neljä kiloa luonnonvaroja.