Tavaranvaihto säästää luontoa

Tavaranvaihto on toimintaa, jonka päämääränä on luonnon ja luonnonvarojen säästäminen toimittamalla vanha tavara uudestaan käyttöön. Sen sijaan, että tarpeettomat mutta käyttökelpoiset vaatteet, kodinkoneet, astiat, lelut yms. viedään roskiin, ne annetaan uudelle omistajalle.

Tavaranvaihdossa yhdistyvät yleishyödyllinen toiminta ja asennekasvatus. Tavoitteena on saada ihmiset ajattelemaan laajemminkin suhtautumistaan tavaraan ja pohtimaan kuluttamisen vaikutusta ympäristöön ja muuhun maailmaan.

Tavaranvaihto tapahtuu erityisinä tavaranvaihtopäivinä. Silloin kuka tahansa saa tuoda tiettyyn paikkaan itselleen tarpeettomia tavaroita ja viedä mukanaan, mitä haluaa - ilmaiseksi.

Tavaranvaihtopäivän idea on tullut meille Keski-Euroopasta, jossa siitä on monilla paikkakunnilla muodostunut säännöllinen, virallinen tapahtuma. Tiettyinä vuodenpäivinä asukkaat vievät ylimääräiset tavaransa katujen varsille ja ottavat mukaan tarvitsemansa. Seuraavana aamuna kunta kuljettaa pois sen, mikä on mahdollisesti jäänyt jäljelle.

Suomessa tavaranvaihtopäiviä ovat järjestäneet Kierrätysliikkeessä toimivat kansalaisjärjestöt vuodesta 1985 lähtien. Myös kunnat ovat osallistuneet toimintaan. Tavaranvaihtopäiviä on yleensä kahdesti vuodessa: Nuukuuden viikolla huhtikuussa ja syyskuun lopussa.

Tavaranvaihtopäivä voi olla yhden taloyhtiön oma pieni tapahtuma pihatalkoiden yhteydessä, koko kunnan laajuinen tai kaikkea siltä väliltä. Osittain tavaranvaihtopäivien ansiosta kymmeniin kuntiin on saatu pysyvä kierrätyskeskus.

Tämä ohjevihkonen on koottu ensimmäisten tavaranvaihtopäivien kokemusten pohjalta. Sitä voi vapaasti kopioida ja lainata, kunhan lähde mainitaan.

Helsingissä heinäkuussa 1986 Kierrätysliikkeen tavaranvaihtopäivätyöryhmä. Uusintapainos 1993. Päivitys 2012.

Sisältö:

• Tavaranvaihto säästää luontoa

• Kuka järjestää?
• Paras ajankohta
• Vaihtopaikan oltava tilava
• Mitä otetaan vastaan?
• Mihin jäljellejäänyt tavara?
• Mitä varusteita tarvitaan?
• Mitä lupia tarvitaan?
• Kuljetukset sujuviksi
• Musiikki siivittää vaihdantaa
• Valistusmateriaali jaettava suunnitellusti
• Tiedottaminen aloitettava ajoissa
• Tarvittava työvoima
• Käytetyn tavaran hyötykäyttö tavaksi

Kuka järjestää?

Tavaranvaihtopäivän voi järjestää mikä tahansa järjestö tai yhteisö. Tavaranvaihtopäivä ei vaadi kovin paljon työtä, ja siksi sellaisen voi helposti järjestää yksikin yhdistys. Yhteistyöstä muiden ryhmien kanssa on tietenkin etua.

Tavaranvaihtopäivän voi liittää luontevasti muuhun toimintaan, ja sen yhteydessä järjestöillä on hyvä tilaisuus tiedottaa itsestään. Yhdistysten lisäksi tavaranvaihtopäivän voi toteuttaa vaikka yksityinen perhe, taloyhtiö, koululuokka, seurakunta jne.

Suurempia ja monipuolisempia tapahtumia suunniteltaessa kannattaa ottaa yhteys kuntaan. Ympäristönsuojelulautakunta valvoo jätehuoltoa, ja tekninen lautakunta järjestää käytännön apua. Kiinteistölautakunnalta voi saada varusteita ja lupia. Myös nuoriso-, kulttuuri- tai vapaa-ajan viranomaiset ja lautakunnat saattavat olla kiinnostuneita. Kunta voi myös ottaa tavaranvaihtopäivän vakituisesti järjestettäväkseen. Tästä voi kuka tahansa kuntalainen tehdä kirjallisen aloitteen kunnanhallitukselle.

Paras ajankohta

Tavaranvaihtopäivä sopii hyvin jo vakiintuneen Nuukuuden viikon ohjelmaksi huhtikuulle. Toiseksi valtakunnalliseksi tavaranvaihtopäiväksi luontuu esimerkiksi syyskuun viimeisen viikonlopun sunnuntai. Nämä ajat sopivat yhteen säiden, marja- ja sienikauden loppumisen, juhlapyhien sekä kevät- ja syyssiivousten kanssa.

Tavaranvaihtopäivän voi tietysti järjestää minä tahansa sopivana ajankohtana. Tällainen voi olla esimerkiksi kunnan perinteinen kesätapahtuma, markkinat tai muu vastaava tilaisuus, jolloin asukkaat ovat tottuneet liikkumaan ulkona ja tapaamaan toisiaan. Tällaisen vakiintuneen tapahtuman yhteydessä on myös tiedotuksen järjestäminen usein helpompaa.

Aikaa tavaranvaihtopäivään on hyvä varata runsaasti. Usein tilaisuudet ovat olleet esimerkiksi kello 12-16. Tavaraa voi ottaa vastaan jo ennen vaihtopäivän avausta, mutta sen pois viemisessä kannattaa pitää kiinni sovitusta alkamisajasta, ettei synny ennenaikaista ryntäämistä.

Vaihtopaikalla oltava tilaa

Tavaranvaihtoon voi varata esimerkiksi torin, kävelykadun tai ison salin. Jos koko vaihtopiste on ulkosalla, on syytä varautua sateeseen katoksin ja muovein. Suuria huonekaluja, joita vaihtopisteeseen saatetaan tuoda, ei kannata raahata sisään ahtaista ovista, joten pieni ulkotilakin on hyödyllinen.

Paikan on oltava kyllin tilava; kävijöitä riittää yleensä tungokseen asti. Myös kulkuyhteyksien on oltava kohtuulliset tavaroiden tuomista ja poiskuljetusta varten.

Mitä otetaan vastaan?

Tavaranvaihtoon kehotetaan tuomaan kaikkea sellaista, mikä saattaa vielä olla käyttökelpoista: vanhoja vaatteita, kenkiä, käyttöesineitä, kirjoja, levyjä, huonekaluja, leluja, kodinkoneita, urheiluvälineitä. Jos tilaa ja työvoimaa riittää, tuodut tavarat kannattaa ryhmitellä, esimerkiksi oma pöytä lasten vaatteille ja tavaroille, toinen miesten vaatteille, kolmas levyille ja kirjoille jne.

Tavaranvaihtopäivään liittyy luontevasti myös hyötyjätteen vastaanotto, jos sellaiselle löytyy kuljettaja ja vastaanottaja. Ihmiset tuovat mielellään mukanaan keräyspaperia, -lasia ja -metallia sekä lumppua (käyttökelvotonta tekstiilitavaraa) varsinkin, jos alueella ei ole muutoin järjestetty niiden keräystä. Nämä jätelajit on kätevä kerätä tavallisiin 600 litran jäteastioihin, joihin on selvästi kirjoitettu, mitä kukin säiliö sisältää.

Siinä tapauksessa, että kunta saadaan mukaan järjestelyihin, on mahdollista yhdistää tavaranvaihtoon myös kotien ongelmajätteiden vastaanotto. Kunnan tehtävä on järjestää se jo jätelain perusteella, ja tavaranvaihtopäiville ihmisten voi olla helppo tuoda ongelmajätteitään. Kotien ongelmajätteitä ovat mm. jäteöljy, liuottimet, maalit, lääkejätteet, torjunta-aineet, raskasmetalliparistot, kuumemittarit, loistelamput ja akut.

Tavaranvaihtopäivänä ongelmajätteet voidaan kerätä omiin tiiviisiin tynnyreihinsä tai erityiseen ongelmajätekonttiin. Kunnan jätehuoltoviranomainen tietää, mitä ongelmajätteiden keruulta, kuljetukselta ja varastoinnilta edellytetään. Vastaanotto tavaranvaihtopäivän yhteydessä vaatii kunnan työntekijän mukanaoloa ja valvontaa.

Hyöty- ja ongelmajätteen vastaanotosta tavaranvaihtopäivän yhteydessä on sekin etu, että tällainen tempaus saattaa edistää kunnassa näiden jätelajien pysyvää ja asianmukaista käsittelyä. Ympäristönsuojelun ja lainsäädännön tavoitteiden kannalta ongelma on nykyisin vielä aika heikosti hoidettu.

Mihin jäljellejäänyt tavara?

Oululaisten kokemusten perusteella kenellekään kelpaamatonta tavaraa tulee noin yksi kuutiometri vaatteita ja vanhoja kenkiä tuhatta osallistujaa kohti. Helsingissä suurin osa jäljelle jääneestä tavarasta oli pahvilaatikoita, muovipakkauksia, lumppua ja kelvottomia kenkiä.

Jotta mahdollisimman vähän tavaraa joutuisi kaatopaikalle, kannatta sopia etukäteen paikallisen Emmauksen tai Pelastusarmeijan kanssa käyttökelpoisen tavaran toimittamisesta heille. Lumppua ottaa vastaan ainakin Lähetyksen Kehitysapu. Jos vielä pahvilaatikot ja muovipussit, joissa tavara tuodaan, annetaan kävijöille löytöjen poiskuljetukseen, ei jätettä jää paljonkaan.

Kuitenkin on syytä pyytää kunnan jätehuoltoviranomaisia tuomaan paikalle tilaisuuden ajaksi jäteastia, mieluiten jätelava, jotta mahdolliset, ylijääneet hetekat, rikkinäiset sohvat tms. saadaan kuljetettua pois.

Hyötyjätteen hausta voi sopia paikallisen romuliikkeen tai paperinkeräyksen kanssa. Jos ei ole muita vaihtoehtoja, kuntakin voi suostua toimittamaan hyötyjätteen vastaanottajalle, esimerkiksi Paperinkeräys Oy:lle (Helsinki, Tampere, Turku, Oulu) tai keräyslasia käyttävälle A. Ahlström Oy:n tehtaalle (Hyvinkää, Karhula, Forssa, Ruukki). Ongelmajätteiden keräys kuuluu kunnalle eikä sitä pidä järjestää, ellei kunta lupaa huolehtia talteenotosta.

Tavaranvaihdon päätyttyä ympäristö on siivottava roskista mahdollisimman puhtaaksi.

Mitä varusteita tarvitaan?

Tavaranvaihtopaikalla tarvittaviin varustuksiin kuuluvat erilaiset alustat tavaroille: pöydät, telineet, vaatepuut, ripustusnarut sekä mahdolliset hyöty- ja ongelmajätesäiliöt.

Jäteastioita kannattaa kysyä kunnan jätehuoltoviranomaiselta tai hyötyjätteen kerääjältä. Pöytiä ja telineitä löytynee kunnan toriasioista vastaavalta viranomaiselta (esim. kiinteistövirasto). Vaatetelineitä voi saada lainaksi kauppaliikkeistä. Pyykkinaruja voi viritellä vaatteiden ja kevyiden tavaroiden esiinripustamiseksi.

Juhlatunnelmaa luovat banderollit eli kadun ylle viritetyt tekstikankaat, joissa on aiheeseen liittyviä lausahduksia (esim. Kierrätys kannattaa!) tai hauskoja kuvia. Näyttelyitä varten (ks. kohta "Valistusmateriaali jaettava suunnitellusti") hankitaan tai rakennetaan yksinkertaisia, siirrettäviä seinäkkeitä.

Tavaranvaihtopaikalle voi pystyttää neuvonta- ja kahvinmyyntipöydänkin. Mahdollisia esiintyjiä varten voi rajata oman alueensa narulla tai hankkia korokkeen (esim. kunnalta).

Mitä lupia tarvitaan?

Lupiakin tavaranvaihtopäivän järjestämiseen on hankittava. Kiinteistön omistajalta (kunnan omistamalla alueella kiinteistöviranomaiselta) tarvitaan suostumus alueen käyttöön. Poliisille tehtävässä lupahakemuksessa on selvitettävä "mitä-missä-milloin?". Lähinnä liikennejärjestelyt, ohjelma ja mahdollinen äänenvahvistinten käyttö on ilmoitettava poliisille. Viranomaiset neuvovat lupahakemusten teossa.

Sunnuntaina ei huvitilaisuutta saa aloittaa ennen kello 12.00. Leivonnaisten ja muiden ruokatarpeiden myynnistä on ilmoitettava kunnan terveysviranomaisille.

Kuljetukset sujuviksi

Kuljetuksia varten tavaranvaihtopaikka on järjestettävä niin, että tavaraa on helppo tuoda ja viedä kantamalla, raskaammat lastit autolla. Myös jätelava ja hyötyjätesäiliöt on saatava tuotua ja vietyä kätevästi.

Jos järjestäjien käytettävissä on sopiva auto (pakettiauto tai peräkärry), tavaraa voidaan hakea etukäteen ilmoitusten perusteella. Näin varmistetaan, että vaihtopisteessä on heti tilaisuuden aluksi tavaraa. Näin palvellaan myös vanhuksia ja muita, joille kuljetus olisi liian hankalaa.

Pienelläkin lehti-ilmoituksella saa kokemusten mukaan paljon noutopyyntöjä. Tarkoituksena on kuitenkin se, että ihmiset tuovat tavaransa itse. Ilman pesämunaakin vaihto toimii, ja käytäntö on osoittanut, että tavaraa tulee lisää koko päivän ajan.

Musiikki siivittää vaihdantaa

Tavaranvaihdon oheen voi järjestää hupi- tai tietopitoista ohjelmaa niin paljon kuin keksii. Musiikki säestää mukavasti iloista tavaranvaihdantaa. Katu- ja toritansseihin suomalaiset ovat vähän jäykkiä innostumaan, mutta jos paikkakunnalla on perinteitä ja pelimanneja, niin mikä sen mukavampaa.

Jonkun kunnan johtohenkilön voi pyytää avaamaan tavaranvaihtopäivän, jolloin hän voi puheessaan puntaroida jätteiden hyötykäytön merkitystä, tilannetta ja mahdollisuuksia paikkakunnalla. Tai sitten järjestäjät voivat kertoa omista tavoitteistaan. Pääasia, että tulisi selväksi, miksi tavaranvaihtopäivät on järjestetty.

Asiaohjelman järjestämisessä auttavat mielellään paikalliset luonnonsuojelu- ja ympäristöyhdistykset sekä alueelliset luonnonsuojelupiirit, joiden osoitteet saa Suomen luonnonsuojeluliitosta, puh. 90-228 081.

Valistusmateriaali jaettava suunnitellusti

Tavaranvaihdon ei ole tarkoitus jäädä pelkäksi hulinaksi ja juhlahumuksi. Yhtenä tavoitteena on herättää ihmiset ajattelemaan suhtautumistaan tavaraan ja pohtimaan kuluttamisen ympäristövaikutuksia. Siksi tavaranvaihtopäivänä kannattaa levittää materiaalia jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen ideasta ja järjestäjien omasta toiminnasta ja tavoitteista.

Suurimmissa kaupungeissa saatujen kokemusten mukaan yleisörynnistys tavaranvaihtoon voi olla niin valtava, että materiaalin esillepano ja jako on suunniteltava ja järjestettävä todella huolellisesti. Tavoitteena voisi pitää, että jokainen kävijä näkee, millaista tietoa on tarjolla, ja saa sitä mukaansa, jos haluaa. Liiallista tuputtamista on syytä välttää, ettei itse syyllistyttäisi turhaan paperinkulutukseen.

Jaettavia esitteitä ja lainattavisa näyttelyitä kulutus- ja jäteaiheista saa mm. Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Lehtisiä voi tilanteesta riippuen jakaa vapaasti pöydiltä tai sitten jakajat voivat kävellä tavaranvaihtajien joukossa. Näyttelyn esillepanemiseksi tarvitaan tarpeeksi suuri seinäpinta tai pystytelineitä.

Muutamissa kunnissa on tehty yleisölle jaettavaksi paikallinen kierrätysopas, jossa on lueteltu kirpputorit, hyötyjätteen vastaanottosäiliöt, romukauppiaat, ongelmajätteen vastaanottopisteet jne. Mikäli kierrätysopasta ei vielä ole, sellainen kannattaa ehdottomasti laatia itse tai pyytää kuntaa tai alueellista jäteyhtiötä tekemään se viran puolesta. Kunnissa on tehty myös ympäristöaapisia sekä jätehuolto-, ongelmajäte- ja kompostointioppaita. Kysy kuntasi luonnonsuojelusihteeriltä!

Tiedottaminen on aloitettava ajoissa

Etukäteistiedotukseen kannattaa panostaa. Kanavia on monia: paikallislehdet ja -radiot, kauppojen, kirjastojen ja postin ilmoitustaulut, puhelinpylväät, kerrostalojen alakerrat, postiluukkumainokset, henkilökohtaiset suhteet eri yhdistyksiin ja ihmisiin. Alusta lähtien mukaan kannattaa kutsua muitakin järjestöjä ja ryhmiä ja lähettää (sähköposti, puhelin, fax, kirje) viesti tapahtumasta kulkemaan näiden sisäisen tiedotuksen kautta.

Tarvittava työvoima

Tavaranvaihdossa tarvitaan seuraavia työntekijöitä:

• ohjelman juontaja, joka voi samalla olla tapahtuman esittelijä tai avaaja
• varustuksen pystyttäjiä ennen tilaisuutta
• varustuksen purkajia ja siivoojia tilaisuuden jälkeen
• tavaran vastaanottaja ja tavarapöytien valvojia
• kahvinmyyjiä ja materiaalin jakajia.

Jos voimavaroja riittää, voidaan nimetä vielä:

• kierrätysneuvoja, jos joku järjestäjistä on perehtynyt asiaan laajemmin, esimerkiksi kompostoinnin taitava. Neuvojaa voi myös kysellä kunnasta tai jäteyhtiöstä.
• tiedotuksen vastuuhenkilö, joka palvelee tapahtumasta kiinnostuneita toimittajia
• autonkuljettajia tarpeen mukaan.

Poliisi voi edellyttää järjestyshenkilöitä (voivat olla samoja kuin edellämainitut).

Käytetyn tavaran hyötykäyttö tavaksi

Tavaranvaihtopäivistä on saatu runsaasti myönteistä palautetta julkisuudessa ja järjestäjiltä. Yleisö on useimmiten toivonut tapahtuman vakiinnuttamista säännölliseksi tavaksi.

Ainoana kielteisenä puolena on mainittu se mahdollisuus, että ilmainen tavara yllyttää ihmisiä hamstraamaan sellaistakin, mitä he eivät tarvitse. Tällainen tapa toivottavasti unohtuu viimeistään parin tavaranvaihtopäivän jälkeen, kun samoja tavaroita kannetaan takaisin vaihtopöydille.

Vakituisten kirpputorien pitäjät tuskin kärsivät tappiota tavaranvaihtopäivien vuoksi. Pikemminkin ihmiset totuttelevat tavaranvaihdossa käytetyn tavaran käyttäjiksi. Kirpputoreilla tai sellaisia usein järjestävillä kannattaa olla tavaranvaihdossa näkyvillä esite tai seinätaulu omasta toiminnastaan. Ja saavathan kirpputorin pitäjät halutessaan jäljellejääneet tavarat itselleen.

LOPUKSI: TAVARANVAIHTOPÄIVÄN YHTEYDESSÄ VOI TEHDÄ TUNNETUKSI ERI PAIKKAKUNNILLA JO TOIMIVIA, VAKITUISIA KIERRÄTYSKESKUKSIA.

laatija: Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri